Isäukko vääntää tortun

13

ISÄUKKO VÄÄNTÄÄ TORTUN

Kotkalainen narkkarivaimoni raahasi minut Pariisissa katsomaan Marcel Proustin sänkyä, jolla se oli kuulemma maannut vuositolkulla kuppasairaana menneitä muistellen. Kun se oli muistanut tätinsä madeleineleivosten tuoksun, alkoi sillä syntyä tekstiä aamusta iltaan. Se etsi kadonnutta aikaa niin perusteellisesti, että siitä syntyi melkein yhtä pitkä teos kuin Kalle Päätalon Iijoki-sarja. Se Marcel Proust ei lähtenyt sängystään kirjoitushommistaan enää muualle kuin muutaman kerran viikossa bordelliin. Mikä sen oli siellä sentatessa kun suvun rahat olivat käytössä ja taiteen nimissä jo tuolloin julkaistiin vaikka kuinka pitkiä sepitelmiä.

Kuunnellessani kotkalaisen narkkarivaimoni keuhkoamista Marcel Proustin kirjoista Pariisin bulevardien katukahviloissa, alkoi minulla tulla aika pitkäksi. Aloin huvikseni miettiä mitä tuoksuja minä muistan nuoruuteni Oulusta. Siihen aikaan kaikki suomalaiset haisivat vielä hieltä ja pesemättömiltä ihmisvartaloilta, koska henkilökohtaiseen hygieniaan ei ollut aikaa eikä haluja hukata energiaa nykyisessä määrin. Jos jotakin on kadonnut Suomesta tämän konkkaan tälle menolla menevän hyvinvointivaltion myötä, on se vielä 70-luvulla kaikkialla leijunut hienhaju. Ihmiset hikoilivat silloin kuin siat. Kun hien hajua yritettiin peittää Anttilan postimyynnistä tilatulla deodorantilla, muuttui lemu entistä kauheammaksi. Toki paljon muutakin on kadonnut. Ihmisiä ei enää esimerkiksi ota joka välissä pumpusta, rasvaisia aknenaamoja näkee tosi harvoin ja norsutautia sairastaneet ämmät on kuskattu hoitoloihin pilaamasta maisemaa. Mutta mielestäni ainakaan Oulun kadotettua aikaa ei kenenkään kannata lähteä etsimään.

Marcel Proust muisti lapsuudestaan tätinsä madleineleivokset. Minulla on kaikesta Oulun vastatuulissa lemunneesta selluloosan ja hienhajusta huolimatta kuitenkin ylivoimainen ykkönen isäukkoni paskanhaju. Se lemusi kaikkialla kämpässämme. Äijä istui pöntöllä tuntikausia päivässä yrittäen vääntää torttua. Sillä ei maha pelannut, joten se sai puskea tosissaan. Kun siltä lopulta pamahti varpusparvi pitkin pöntön seiniä, ei sitä voinut olla kuulematta kukaan talon siinä rapussa. Alakerran asukkailla on ollut varmaan vaikeat paikat joutuessaan kuuntelemaan sen kerrostalon olemattoman äänieristyksen läpi jatkuvalla syötöllä äijän ulostustoimintoja.

Kun isäukko lopulta tuli tuntien vääntämisen jälkeen vessasta, oli kaikilla jo niin kova hätä, että siihen paskamereen oli syöksyttävä seurauksista piittaamatta. Näky joka avautui pytystä oli kammottava. Äijä oli ampunut pytyn reunat täyteen paskaa. Vaikka se jonkin sortin aseenkäyttäjä olikin, ainakin niissä paskahommissa sillä oli sihti pahasti pielessä. Siltä tuli suoraan sanoen hehtaarihahlolla. Eikä sillä edes käynyt mielessä pestä paskojaan pytynreunoilta, koska se oli akkojen työtä.

Sen ajan kun isäukko ei istunut pytyllä, hän vihelteli viinantuskissaan kävellen hermostuneena ikkunasta ikkunaan. Se oli kaiken lisäksi armoton pieremään. Eikä siihen aikaan sitäkään vammaa pyritty Oulussa mitenkään peittelemään. Isäukko jaksoi olla selvinpäin kaksi viikkoa.Hän soitti jatkuvalla syötöllä levarilla humppaa ja muuta vanhaa tanssimusiikkia. Sitten hän alkoi kulkea levottomana kuin häkkiin pantu villieläin kaikissa mahdollisissa kaksiomme huoneissa viheltäen kimeästi nuotin vierestä. Hän hikoili kuin sika ja pieri jatkuvalla tulituksella sisässään velloneen viinahimon pantua äijän käymään ylikierroksilla. Mitään inhottavampaa en ole kuullut elämässäni kuin isäukon viheltämisen, jota jatkui yötä päivää kunnes hän heitti tikkitakin niskaan ja lähti ostarin baariin kaljoille.